Haaveissa tattoo

Selkäsairaana kotona voin taas netissä notkua ja haaveilla. Tällä kertaa haaveissa on tuollainen My Little Pony tatuointi tosin Rainbow-ponilla tai sitten CareBearsin Rainbow nallen. Olisiko vähän ihania! <3 Ongelmana onkin kuinka saisin tuollaisen ihanuuden tatuoitua itseeni ilman että isäntä meillä tietäisi mitään?

Aika vierii

Hei taas pitkästä pitkästä aikaa... ajattelin taas herätellä blogiakin henkiin, kun kesällä toivottavasti saa vähän henkäistä. Toivon todella niin.

Ette usko mitä olen nyt saanut aikaan! Ajattelin sitten taas ryhtyä opiskelemaan. Eli aika kuluu töiden ohessa opiskellen. Ei siinä ihan kivaa on ollut, joskin rankkaakin, kun yritän niin monessa olla suuna päänä. Pitäisi oppia joskus sanomaan EI muillekin... kotona tulee lapsia ja miestä komenneltua, mutta muuten en siihen oikein pysty.

Kuitenkin oma jaksaminen on joskus vaikeaa, sen olen saanut huomata. Ja kun työ on istumatyötä ja samoin opiskelu, niin niskat on jumittanut nykyään enemmän kuin koskaan. Mutta toivottavasti kesä tuo helpotuksen tähänkin ongelmaan. Tosin otin sitten varuiksi yhen kurssin tentittäväksi kesälläkin, ettei mitään vapaa-ajan ongelmia varmasti pääse tulemaan. :)


Muuten elämä soljuu aika lailla samalla mallilla, kuin vuosikin sitten. Lapset kasvaa ja itse ei vanhene ollenkaan. Se on näitä elämän pieniä ihmeitä! Esikko aloittaa syksyllä eskarin ja nuorempi fanittaa Hevisaurusta tai Sauruxia, sille on sama kumpi on. Sisko joka viimeksi oli muuttamassa pois kotoa on tällä hetkellä muuttamassa takaisin kotiin, kun meni ostamaan meidän kotitalon. Rakkaus samaan mieheen jatkuu ja tulee jatkumaan vastakin, mitä sitä hyvää vaihtamaan.

Yhtenä tavoitteena mulla nyt on ollut laihdutus, mutta tavoitteeksi on tainnut jäädä. Tänään taas lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni. Jotenkin se on aina niin helppoa luisua siihen samaan vanhaan mättämiseen ja herkkuihin.


Tällä hetkellä tilanne on tämä:

Ja tarkoituksena olisi päästä tähän:

Ei vaan ei musta koskaan tuollaista saa, mutta pitäähän sitä tavoitteita olla. Kun sen -10kg saisi pois niin hyvä olisi. Tällä hetkellä vajaa 5 kg on lähtenyt. Mutta jos tällaisia kelejä jatkuu niin eihän sitä rantakuntoon tarvi päästäkään...

Naisen logiikkaa - puhutaan autoista

Halpa ja huono auto

Auton rakenne

Autolle puhuminen

Suuntavilkku

Suuntavilkku 2

Hauskaa viikonloppua!

Tunnustus

Ja kun luulin ettei kukaan käy blogiani lukemassa ja Seinis oli minulle tällaisen tunnustuksen antanut.

Tämän tunnustuksen toiveena on, että tämä jaetaan eteenpäin seitsemälle (7) blogille, ja että samalla kerrotaan seitsemän asiaa, mitä ei ole vielä blogissa kertonut.

Minä taasen kierrätän tätä Womppikselle joka on niin ihanan sarkastinen kirjoituksissaan.

Ja sitten näihin paljastuksiin...

1. Pesen yleensä hampaani suihkussa, menee siinä jotenkin nopeasti

2. Olen turhamainen, ostelen paljon turhia vaatteita ja kosmetiikkaa joka jää käyttämättä (tästä kyllä siskoni tykkää jolle ne sitten ajan saatossa joutuvat)

3. Aamuisin istutan lapset tv:n ääreen että saisin vielä itse kääntää kylkeä sängyssä (luojan kiitos pikkukakkonen on alkanut tulemaan myös aamuisin)

4. Pidän kovasti hiphopista vaikka tätä en saisi kertoa kenellekkään :o

5. Elämäni noloin tilanne oli kun ekalla kerralla nykyinen mieheni tuli hakemaan mua kotoa treffeille moottoripyörällä. Muutaman kilometrin päästä mun jalkoja kuumotti niin että olin kuolla ja mieheni haisteli että jokin täällä haisee palaneelle. Ne oli vain mun kengät jotka sulivat pakoputken päälle.

6. En ole koskaan syönyt parsakaalia, mutta kun sitä multa ky

sytään niin sanon aina että en vain tykkää parsasta

7. Laulan kuorossa

Sairaalassa

Ja kun viimeksi kerroin että kaikkea kivaa on päässyt tapahtumaan, niin olihan se odotettavissa että eipä sitä kauaa kestä... Nuorimmaisen kanssa sitten käytiin pari päivää infektio-osastolla nesteytyksessäkin. Hirveää katsoa kun toinen on niin huonona että makaa vain. Onneksi tätä ennen ei ole tarvinnut tätäkään kokea ja toivottavasti ei enää koskaan tarvitse uudelleen kokea. Se huoli ja mure mikä toisesta on, on ihan sanoinkuvaamattoman kauheaa.

Nyt elämänilonsa on takaisin saanut ja jaksaa taas leikkia ja käydä äitinsä hermoille perinpohjaisesti. Joten normaali elämä jatkuu.

Sitten mulla on ollut etsinnässä kuva hiuksista jollaiset ovat H&M:n mainoksessa olevalla naisella. Netistäkään en ole löytänyt sellaista kuvaa. Olen ihan myyty hiuksille tai värjäykselle joka siinä mainoksessa on mutta kuvaa en löydä parturilleni mistään... Auttakee! Eli ne on sellaiset ruskeat korvan alapuolelle ja sitten muuttuu vaaleiksi/vaalean ruskeiksi, kuin olisi tosi pitkä juurikasvu. Aivan ihanan väriset!

 

Ja nyt vähän hehkutusta surun jälkeen, olen löytänyt vihdoin ja viimein deodorantteja jotka passaavat minulle. Olen aina ollut herkkä kainaloinen ja olen sen tuhat erilaista roll onia koittanut mutta ainoastaan apteekista ostettava Vichyn hajuton on mulle käynyt. Mutta se on maksanut aina niin järjettömän paljon ja kuitenkin on tuntunut siltä, että yhtä tyhjän kanssa laittaa sitä kun se ei tuoksu yhtään millekkään. 

Vaan tadaa Avonin Naturals tuotteet yllättäen käyvätkin minulle! Olen aivan täpinöissäni, vihdoin ja viimein 10 vuoden etsinnän jälkeen kerrankin voin käyttää roll oneja jotka tuoksuvat. Ja eivätkä maksa kuin parisen euroa. Olen rakastunut.

Uutta ja ihanaa

Pitkään aikaan ei ole tullut päiveltyä blogia, mutta nyt oli pakko!

On kaikenlaista ihanaa ja uutta tapahtunut. 

Mä olen taas mennyt hakemaan opiskelemaan... no se nyt on vielä haku asteella ja vasta marraskuussa on haastattelut ja tammikuussa alkaisi puurtaminen jos vain suinkin tällaisen tohlopin ne huolii mukaan siihen 20 hlön porukkaan. Peukkut pystyssä!

Ja nyt vihdoin ja viimein sain sen tatuoinnin itselleni! Tosin vielä kuukauden päästä pitää mennä tuota vanhaa kuvaa vielä korjailemaan mutta olen enemmän kuin tyytyväinen tulokseen! Kiitos Studio Black Catin Sussulle!

Ompas huono kuva, mutta sitten kun tuon apilankin saa uuden ilmeen niin pitää laittaa parempaa kuvaa.

Ja sitten sellaiset ihanuudet kuin Raquelit löysivät kotinsa vaatekaapistani. Ihanat ja niin hyvät jalkaan, no ainakin vielä on siltä tuntunut kun olen jonkin aikaa olen niillä kävellyt. Parin viikon päästä pääsevät tulikokeeseen. Hitsi nyt kone takkuaa enkä saa kuvia, mutta samanlaiset ihanuudet ovat kuin tuolla alhaalla, ehkä vielä ihanemmat kun ovat minun omani.

Neitsyys meni

Siis Minna Parikka neitsyys. Miehen veljen kihjalaisia vietetään tässä kuukauden päästä ja vihdoin sain hyvän syyn ostaa Parikat ja kuinka ollakkaan päädyin sitten noihin ihaniin Raqueleihin. Olen rakastunut!

 

Ja sitten kun tässä teen loppukuusta Avonin tilausta olen itselleni kaavaillut tuota ihanaa punaista Carmina-laukkua. Passaisi niin hyvin Raquelien kanssa.