Aika vierii

Hei taas pitkästä pitkästä aikaa... ajattelin taas herätellä blogiakin henkiin, kun kesällä toivottavasti saa vähän henkäistä. Toivon todella niin.

Ette usko mitä olen nyt saanut aikaan! Ajattelin sitten taas ryhtyä opiskelemaan. Eli aika kuluu töiden ohessa opiskellen. Ei siinä ihan kivaa on ollut, joskin rankkaakin, kun yritän niin monessa olla suuna päänä. Pitäisi oppia joskus sanomaan EI muillekin... kotona tulee lapsia ja miestä komenneltua, mutta muuten en siihen oikein pysty.

Kuitenkin oma jaksaminen on joskus vaikeaa, sen olen saanut huomata. Ja kun työ on istumatyötä ja samoin opiskelu, niin niskat on jumittanut nykyään enemmän kuin koskaan. Mutta toivottavasti kesä tuo helpotuksen tähänkin ongelmaan. Tosin otin sitten varuiksi yhen kurssin tentittäväksi kesälläkin, ettei mitään vapaa-ajan ongelmia varmasti pääse tulemaan. :)


Muuten elämä soljuu aika lailla samalla mallilla, kuin vuosikin sitten. Lapset kasvaa ja itse ei vanhene ollenkaan. Se on näitä elämän pieniä ihmeitä! Esikko aloittaa syksyllä eskarin ja nuorempi fanittaa Hevisaurusta tai Sauruxia, sille on sama kumpi on. Sisko joka viimeksi oli muuttamassa pois kotoa on tällä hetkellä muuttamassa takaisin kotiin, kun meni ostamaan meidän kotitalon. Rakkaus samaan mieheen jatkuu ja tulee jatkumaan vastakin, mitä sitä hyvää vaihtamaan.

Yhtenä tavoitteena mulla nyt on ollut laihdutus, mutta tavoitteeksi on tainnut jäädä. Tänään taas lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni. Jotenkin se on aina niin helppoa luisua siihen samaan vanhaan mättämiseen ja herkkuihin.


Tällä hetkellä tilanne on tämä:

Ja tarkoituksena olisi päästä tähän:

Ei vaan ei musta koskaan tuollaista saa, mutta pitäähän sitä tavoitteita olla. Kun sen -10kg saisi pois niin hyvä olisi. Tällä hetkellä vajaa 5 kg on lähtenyt. Mutta jos tällaisia kelejä jatkuu niin eihän sitä rantakuntoon tarvi päästäkään...